Tulevan isän tuntemuksia elämästä. Taustalla lähes kolmen vuoden lapsettomuus ja taistelu oman identiteettinsä kanssa (ei mitään diaknosoitua juttua siis). Eli ne asiat, jotka eivät minusta ulospäin näy. Ja tukemassa ovat jatkuvasti vaimo sekä eroahditunut ADHD-koira.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Tiikerin vuosi meni ja jäniksen alkoi

Niin se aika vierähtää. Jostain syystä lopputalvesta mulle tulee sellanen tunne, että pitää kirjoittaa jotain. Ilmeisesti vitutuksen määrä maksimoituu niin suureksi, että sitä on jostain venttiilistä vähän päästettävä pihalle. No toki tässä vuoden aikana olisi ollut paljon asioita mistä olis voinut kirjoittaa, mutta on ollut muita kanavia mihin tunteensa hukuttaa.

Luin noita vuoden takaisia tekstejä ja tajusin, että ei tässä paljon ole muututtu. Asioista olen paljolti samaa mieltä. Mielipiteet eivät ehkä ole enään niin kärkeviä, mutta silti niitä on. Olis kiva jatkaa taas kirjoittamista, mut kattoo ny mitä siitä tulee. Pääsen tähän koneellekin nykyään niin harvoin, kun tolla emännällä on sen verran paha nettiriippuvuus.

No sen verran on vuodessa muuttunut, että olen aika kovassa fyysisessä kunnossa. Syksystä asti olen pelannut jääkiekkoa ja kesällä vedin väkee pataan. Henkinen puoli on tosin viä aika pahasti kuralla - ehkä keskitynkin jatkossa siihen. Pitää varmaan lainata jotain hengellistä tekstiä ja alkaa meditoimaan..

Lukijat